Villan Poikien kapteenin, José Ferreiran aika seurassa päättyy. Portugalilainen muuttaa työkuvioiden perässä kotimaahansa ja näin ollen pelit Villan Pojissa ovat ainakin toistaiseksi pelattu. José istahti alas ja kertoi omia ajatuksiaan viimeiseksi jääneestä ottelusta, ajastaan seurassa sekä tulevaisuudestaan.

Kommentit pelistä
”Lauantaina oli mielestäni aika mahtava peli. Pelasimme todella upeaa jalkapalloa ja pidimme palloa todella hyvin. Mielestäni oli aika selvää, että olimme dominoiva joukkue koko 90 minuutin ajan. En usko, että matsissa oli vaihetta, jolloin näytti siltä, että olisimme päästämässä maalin. Nollapelin pitäminen olisi tietysti ollut hienoa, mutta valitettavasti RoPon maalin kaltaisia osumia sattuu joskus jalkapallossa. Se oli heidän pelaajaltaan melkein kuin vahinko. Olen varma, ettei hän itsekään oikein tiedä, miten se meni sisään, mutta sellaista sattuu. Olisi kuitenkin ollut hienoa pitää nollapeli jälleen kerran. Muuten tämä oli mielestäni todella hyvä jalkapallo-ottelu, ja luulen kaikkien olleen varsin tyytyväisiä tulokseen. Parannettavaa on tietysti aina, ja olen varma, että joukkue työstää niitä asioita tulevaisuutta varten. Kokonaisuudessaan olemme kuitenkin aika tyytyväisiä siihen, miten peli sujui. Sanoisin, että tämä oli yksi vahvimpia pelejämme. Tiedän, että RoPolla on haasteensa vieraspeleissä, mutta he ovat aina sarjan parhaimpia joukkueita, joten tällaisia vastaan on hyvä saada tuloksia.”

Lähtö joukkueesta ja Oulusta
”Mitä tulee lähtööni, fiilis on melko haikea. On melko surullista lähteä kesken kauden, varsinkin kun meillä menee niin hyvin: olemme kolmen pisteen päässä kärkipaikasta ja seuraava peli on juuri kärkijoukkuetta vastaan. Pojilla on kaikki edellytykset menestyä. Toivon todella, että he toteuttavat ne suunnitelmat, joista olen alusta asti puhunut, eli että he pelaisivat vielä jonain päivänä Kakkosta. Kuka tietää? Mutta toivon tämän joukkueen pystyvän siihen, koska kaikki on tällä hetkellä täysin heidän omissa käsissään.
Totta kai syyskierros on aina monimutkainen, mutta olen varma, että pojat pystyvät siihen. Itse lähtö on tietysti surullinen asia kesken kauden, ja tuntuu pahalta lähteä joukkueen kapteenina. Päätös ei ollut helppo, mutta kaikki tapahtui melko äkillisesti. Muutto tapahtuu perheeni vuoksi ja henkilökohtaisista syistä, perhe menee aina kaiken muun edelle, riippumatta siitä, kuinka paljon jalkapalloa rakastankin.
Tämä on tärkeä päätös, joka parantaa perheeni elämää, ja minun oli tehtävä se. Joukkueen jättäminen on silti vaikeaa, varsinkin kun asiat sujuvat tällä hetkellä niin hyvin ja ilmapiiri on taas huipussaan.
Oulun ja Suomen jättäminen on minulle ehkä vieläkin vaikeampaa. Oulu on minulle niin erityinen kaupunki, ja se tulee aina olemaan sitä. Tyttäreni syntyi täällä. Muistan, kun tulimme Ouluun ensimmäistä kertaa, enkä ollut varma, mitä tuntisin. Jätin taakseni hyvän tilanteen Prahassa, ja ensimmäiset pari kuukautta olivat ehkä hieman vaikeita kaikkea selvitellessä, ja sitten vauva syntyi.
Tämä kaupunki on antanut minulle todella paljon. Meinaan tulla tunteelliseksi jo tästä puhuessani, ja Oulu tulee aina olemaan minulle erityinen paikka. Erityisesti Suomi. Suomi antoi minulle kihlattuni ja tulevan vaimoni Emilian, josta olen todella kiitollinen. Ilman häntä minulla ei olisi ollut edes mahdollisuutta jatkaa pelaamista ammattilaisurani päättymisen jälkeen.
Olen siitä superkiitollinen. Suomi antoi minulle sen, ja Suomi antoi minulle unohtumattomia ystäviä, Oulu oli siinä valtava osa. Oulun jättäminen taakse on todella vaikeaa. Tiedän kuitenkin, että tämä ei ole lopulliset hyvästit, vaan vain ”nähdään pian”. Tiedän, että elämä voi muuttua todella nopeasti, kuten nytkin on käynyt, ja olen varma, että palaan Ouluun vielä jonain päivänä.”

Tulevaisuus jalkapallon parissa
”Mitä tulee siihen, jatkanko jalkapallon pelaamista… ”koskaan ei saa sanoa ei koskaan”. En siis voi sanoa, enkö jatkaisi pelaamista. Haluaisin todella jatkaa. Niin kauan kuin tuntuu, että minulla on jotain annettavaa kentällä, mukana olo on hienoa. Mutta Portugalin jalkapallon taso on tietysti melko korkea. Joukkueeseen ei noin vain kävellä sisään. Viimeksi Portugalissa pelatessani pelasin 3. liigassa. Palaisinko sille tasolle? Todennäköisesti en, se on tällä hetkellä aika vaikeaa. Jotkut joukkueet ovat olleet minuun yhteydessä, yksi kansallisesta liigasta ja pari paikallisista liigoista. On hyvin todennäköistä, että pelaan paikallisella tasolla perheeni ja uuden työni vuoksi. Luulen, että se toimisi ihanteellisesti, mutta haluaisin ehdottomasti olla edelleen mukana jalkapallossa. Kehittyminen motivoi minua edelleen, ja luulen, että Portugalissa pelaaminen tekisi hyvää. Olisi mahtavaa päästä kokemaan pelaaminen portugalilaisen yleisön edessä. Isäni on nähnyt minun pelaavan useita kertoja Suomessa, hassu juttu, mutta hän ei ole koskaan nähnyt minun pelaavan Portugalissa. Se on jotain, mitä haluaisin tehdä.”

Kiitokset Villan Pojille
”Olen todella kiitollinen Niko Tikkaselle siitä, että hän antoi minulle mahdollisuuden tulla pelaamaan Villan Poikiin viime vuonna. Siihen aikaan luulin, etten ehkä enää pelaisi jalkapalloa, eikä se sopinut kovin hyvin perhe-elämääni. Villan Pojat antoi minulle mahdollisuuden jatkaa ja toi itsetuntoni takaisin, mistä olen superkiitollinen.
Olin todella onnellinen voidessani auttaa niin pitkään kuin autoin. Toimiminen kansainvälisten kumppanuuksien puolella antoi paljon. Esimerkiksi se, että sain myötävaikuttaa suoraan siihen, että yksi pelaajamme pääsi kokemaan jalkapalloa Portugalissa, on luultavasti aikani suurin kohokohta Villan Pojissa ja yksi onnellisimmista hetkistäni joukkueen kanssa.
Tapasin joukkueessa mahtavia tyyppejä ja upeita ihmisiä. Austinin kanssa työskentely tänä vuonna on ollut huikeaa. Olen sanonut perheelleni useita kertoja, että menisin sen miehen puolesta vaikka läpi harmaan kiven. Tämä oli todella, todella hyvä kokemus ja olen todella surullinen lähtiessäni. Tapa, jolla kaikki ottivat minut vastaan alusta asti, oli upea, ja tämä oli upea porukka olla mukana. Tänä vuonna nostimme myös pelillistä vaatimustasoamme, mitä oli hienoa katsoa, ja toivon sen jatkuvan. Tulen todella ikävöimään monia tyyppejä ja mukana olevia ihmisiä.
Olen vain valtavan kiitollinen ja kiitän kaikesta, mitä Villan Pojat on minulle antanut, tavallaan uuden elämän jalkapallossa ja mahdollisuuden nauttia jalkapallosta uudelleen. Olen siitä todella kiitollinen. Kiitos paljon kaikesta ja toivotan kaikkea hyvää jokaiselle!”